Sademäärämittaukset

Toimenpiteet

Hankkeessa selvitettiin mahdollisuutta luoda yhtenäinen sademäärämittausverkosto hankkeessa mukana olevien 5–6 kunnan alueelle. Suunnitelmista luovuttiin, koska pelättiin ettei verkostoa saataisi rakennettua hankkeen aikana tai vähintään mittalaitteiden tietoa ei ehdittäisi hyödyntämään.

Samalla tutkittiin mahdollisuutta yhdistää avointa sademäärätietoa. Haasteeksi osoittautui, ettei Ilmatieteenlaitoksella ole alueella kovinkaan tiheää mittausverkostoa ja varsinkin rankkasateet ovat hyvinkin paikallisia. Avoimeen sademäärätietoon perustuva ennakoiva malli oli teknisesti toteutettavissa, mutta se ei välttämättä olisi kaikilla alueilla riittävän tarkka.

Hankkeessa päädyttiin siihen, että mukana olevat Parkano, Virrat, Keuruu ja Ähtäri hankkivat omat sääasemat ja sademittarit, joilla sademittaustietoa voitiin kerätä paikallisesti. Keuruulla ja Virroilla sademittaustieto kerättiin mittalaitteen kautta pilvipalveluun, johon voitiin yhdistää virtaamatietoa esimerkiksi pumppaamoilta tai erillisiä mittalaitteita. Parkanossa ja Ähtärissä sademittaus yhdistettiin osaksi vesihuoltolaitoksen omaa automaatiota.

Tarkemmin laitoskohtaisia toimenpiteitä on kuvattu laitosten omissa raporteissa.

Sademäärämittaus nähtiin yhtenä merkittävimmistä yksittäisistä toimenpiteistä, jolla on vaikutusta ylivuotojen hallintaan ja selvittämiseen.

Vaikka sademäärätietoa ei vielä olisi yhdistetty mihinkään muuhun tietoon, voidaan sen avulla havaita silmämääräisesti millaisella sademäärällä viemäriverkoston virtaamat tai puhdistamolle tuleva virtaama kääntyy kasvuun. Kun tietoon saatiin yhdistettyä edes yksi virtaamamittaus joko jätevesipumppaamosta tai erilliseltä mittalaitteelta, pystyttiin havainnoimaan selkeästi, kuinka nopeasti sadevesi päätyy viemäriverkostoon ja kuinka merkittävästi sademäärä kasvattaa viemäriverkoston virtaamia. Parkanossa, Ähtärissä ja Keuruulla hankkeen aikana saatiin yhdistettyä useita mittauspisteitä sademäärätietoon. Tämä mahdollistaa viemärin sisäänvuotovesien kartoituksen perustiedon keräämisen. Voidaan siis nähdä missä osissa viemäriverkostoa virtaamat kasvavat eniten rankkasateilla tai sulamisvesien aikaan (lumen syvyyden mittaus osana sademäärämittausta). Tällä tiedolla voidaan jo kohdentaa tarkempia kartoitustoimenpiteitä, kuten kaivojen kartoituksia tai savukokeita.

Hankkeen toteuttajien näkökulmasta sademäärämittauksen yhdistäminen osaksi jätevesien virtaamatietoa on toimiva tapa aloittaa järjestelmällinen viemäriverkoston vuotovesien kartoitus.

Hankkeen tuloksena mukana olleille neljälle vesihuoltolaitokselle syntyi pohja työkalulle, jonka avulla voidaan sademäärätietoa hyödyntää viemäriverkoston hallinnassa ja ylivuotojen torjunnassa.

Jatkotoimet

Sademäärämittaukset jatkuvat hankkeen jälkeen. Tietoa yhdistetään entistä enemmän osaksi jätevesiverkoston virtaamatietoa. Osassa vesihuoltolaitoksia hyödynnetään pumppaamoiden tiedonkeruuta, esimerkiksi astia- ja käyntiaikamittausta tai energiankulutusta, osassa erillisiä verkostoon asennettavia pinnankorkeusmittareita tai sähkönjohtavuutta. Kun tietoa kerätään ja sitä on kerätty riittävästi, voidaan tiedon avulla myös ennakoida tulevia tilanteita. Laskennan avulla voidaan ennustaa virtaamien kasvua eri sademäärille. Tämän kautta voidaan luoda myös mahdollisuuksia hallita viemäriverkostossa kulkevaa vettä ja ehkäistä esimerkiksi tilanteita, joissa viemäriverkoston kapasiteetti loppuu ja ylivuototilanne pääsee tapahtumaan.

Esimerkiksi Virroilla sademäärätietoon yhdistetään tulevaisuudessa myös pintavesien virtaama- ja pinnankorkeustietoa. Tällöin sademäärämittauksia voidaan hyödyntää myös valuma-alueiden hulevesien hallinnassa sekä yhdistää hulevesitietoa myös osaksi viemäriverkoston virtaamatietoa. Esimerkiksi kun veden korkeus hulevesiojassa nousee, miten reagoi läheinen jätevesiviemäri / pumppaamo.